KHO 2025:74: Kunnan etuosto-oikeus ja virkistyskäytön turvaaminen vaellusreitin varrella
KHO 2025:74: Kunta voi käyttää etuosto-oikeuttaan myös tosiasiallisen virkistyskäyttöarvon säilyttämiseksi. Artikkelissa käydään läpi etuostolain edellytykset, ratkaisun perustelut ja käytännön vaikutukset.
KKO 2025:97: Takuuaikainen takaus YSE-urakassa ja viivästyskoron alkaminen
KKO 2025:97 vahvistaa, että urakan aikana havaittu häiriö voi silti olla takuuaikainen virhe, jos sen todellinen syy ilmenee vasta takuuaikana. Taloyhtiö sai vaatia korjauskustannukset urakoitsijan takuuaikaisen takauksen enimmäismäärään asti. Ratkaisu myös täsmentää, että takausvastuun viivästyskorko alkaa korkolain 7 §:n perusteella, kun takaajalle on annettu riittävä selvitys korvausvaatimuksesta.
KKO 2025:95: Lunastuskorvaus ja oikeudenkäynnin viivästyminen
Korkein oikeus vahvisti ratkaisussa KKO 2025:95, että viivästymishyvitys voidaan määrätä, vaikka lunastuskorvausta ei lopulta makseta. Viivästysaika lasketaan siitä, kun valtio kiistää korvausvaatimukset lunastustoimituksessa.
KKO 2025:89: Yhdenvertaisuus asunto-osakeyhtiössä lisärakentamistilanteessa
Korkein oikeus linjasi ratkaisussa KKO 2025:89, että lisärakentamispäätös voi rikkoa asunto-osakeyhtiön yhdenvertaisuutta, jos haitta kohdistuu olennaisesti yhteen huoneistoon. Myöhemmin päätetty erillinen rahakorvaus ei paranna aiempien päätösten lainmukaisuutta. Artikkeli kokoaa tapauksen taustan, oikeusohjeen ja käytännön seuraukset taloyhtiöille.
Taloyhtiön perustaso – mitä se tarkoittaa ja miksi sillä on väliä?
Kun taloyhtiössä tehdään korjauksia, palautetaan pinnat aina perustasoon. Tämä tarkoittaa sitä tasoa, joka on ollut rakennusvaiheessa, aiemmassa peruskorjauksessa tai yhtiön omissa kunnossapitotöissä.
Taloyhtiö vastaa rakenteista, eristeistä ja perusjärjestelmistä – ja niiden korjausten yhteydessä myös pintojen palauttamisesta perustasoon. Osakkaan tekemät lisäykset ja parannukset, kuten design-laatat tai lattialämmitys, jäävät osakkaan maksettaviksi. Lue asiantuntija-artikkelimme kylpyhuoneiden ja muiden tilojen perustason määrittelystä, osakkaan vastuusta ja taloyhtiön velvollisuuksista.
Kuka vastaa vuotovahingosta taloyhtiössä – taloyhtiö vai osakas?
Vuotovahingot ovat yksi tavallisimmista riidanaiheista taloyhtiöissä. Vastuu kustannuksista riippuu siitä, kuuluuko vahingon aiheuttanut osa taloyhtiön vai osakkaan kunnossapitovastuulle.
Tässä artikkelissa käydään läpi milloin vastuu on taloyhtiöllä ja milloin osakkaalla – sekä mitä vakuutukset kattavat.
Lunastuslain uudistus 1.8.2025 – Mitä kiinteistönomistajan on hyvä tietää
Kunnilla, valtiolla ja muilla julkisilla toimijoilla on oikeus tietyissä tilanteissa lunastaa yksityisessä omistuksessa olevaa maa-aluetta.
Lunastuslain uudistuksen keskeinen tavoite on varmistaa perustuslain edellyttämän täyden korvauksen toteutuminen pakkolunastustilanteissa. Uudistuksen myötä täyden korvauksen määrittelyä muutettiin maanomistajan asemaa vahvistavalla tavalla. Tässä artikkelissa käydään läpi näiden muutosten keskeinen sisältö.
Ohjeita onnistuneen kiinteistökaupan toteuttamiseen – näin varmistat rakennusoikeuden ennen kauppoja
Moni kiinteistön ostoa harkitseva lähtee liikkeelle oletuksesta, että tontin rakennettavuus on selkeä ja helposti tarkistettavissa. Käytännössä rakennusoikeuden arviointi edellyttää kuitenkin kaavamääräysten ja muun maankäyttöä ohjaavan sääntelyn asiantuntevaa tulkintaa erityisesti silloin, kun rakentamisaikeet ovat yksilöllisiä tai alueella on poikkeavia kaava- tai rakennusjärjestysmääräyksiä.
Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä rakennusoikeudella oikein tarkoitetaan ja kuinka tämän sisältö voidaan selvittää etukäteen esimerkiksi ennen kuin kiinteistön kauppa toteutetaan tai rakentamislupaa haetaan.
Uusi rakentamislaki mahdollistaa rakennuksen rakentamisen ilman lupaa – mitä tulee tietää alle 30 neliömetrin rakennuksen toteuttamisesta?
Uusi rakentamislaki (751/2023) toi mukanaan merkittävän muutoksen pientä rakentamista koskevaan sääntelyyn: rakennuksen rakentaminen ei edellytä enää rakentamislupaa, jos rakennuksen kerrosala on alle 30 m². Tämä lupavapaus voi koskea esimerkiksi piharakennuksia, vierasmajoja tai ranta-alueille sijoittuvia saunarakennuksia.
On kuitenkin tärkeää huomata, että lupavapaus ei merkitse vapautta rakentamista koskevasta normiohjauksesta. Vaikka rakentamislupa ei olisi tarpeen, rakentamiseen soveltuvat edelleen lain mukaiset tekniset, kaavalliset ja hallinnolliset vaatimukset.
Rakentamislain uudistusehdotus hiertää – lyhytvuokrauksen rajoitukset jakavat mielipiteitä
Ympäristöministeriön helmikuussa 2025 julkaisema luonnos hallituksen esitykseksi rakentamislain muuttamiseksi ehdottaa muun muassa, että asuminen ja lyhytvuokraus erotettaisiin nykyistä selkeämmin toisistaan (141 b §). Lyhytvuokraus, jossa asunnon haltija ei itse asu kohteessa, rajoitettaisiin enintään 90 vuorokauteen vuodessa – tai 180 vuorokauteen, jos kunta sallii sen rakennusjärjestyksessään.
Ympäristöministeriö pyysi rakentamislain muutosesityksestä lausuntoja ja julkaisi heinäkuussa 2025 lausuntoyhteenvedon. Lausuntoyhteeenvedosta ilmenee, että hallituksen esitysluonnos herätti runsaasti kiinnostusta, ja ympäristöministeriön saamat 318 lausuntoa nostivat esiin muutoksien osalta sekä kannatusta että kriittisiä näkökulmia. Rakentamislain uudistusta pidetään tärkeänä, mutta lausunnoissa painottui tarve selkeämmälle sääntelylle, täsmällisemmille perusteluille ja vaikutusarvioille, erityisesti lyhytvuokrauksen rajoitusten kohdalla.
KHO 2025:42: Rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistövero ei saa perustua pelkkään muodollisuuteen – rakentamiskelpoisuus arvioitava tosiasiallisesti
Korkein hallinto-oikeus (KHO) otti ennakkopäätöksessään kantaa siihen, millä edellytyksillä rakentamattoman rakennuspaikan korotettua kiinteistöveroa voidaan soveltaa. Päätöksellä voi olla vaikutusta erityisesti kuntien verotuskäytäntöihin sekä siihen, miten maanomistajien oikeusturva toteutuu verotuksessa.
KKO 2025:54: Linja-autoyhtiön yksityistien käyttö oli luvanvaraista – tiekunnalla oikeus periä käyttömaksu
Linja-autoyhtiö ajoi reitillään tietä, jota hallinnoi tiekunta. Tiekunta oli myöntänyt yhtiölle luvan käyttää yksityistietä ja päättänyt periä siitä käyttömaksun. Tähän päätökseen tyytymättömänä yhtiö ja kunta veivät asian käräjäoikeuteen, joka katsoi tiekunnan päätökset pätemättömiksi.
Tiekunta valitti asiasta korkeimpaan oikeuteen. Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavaksi tuli kysymys siitä, oliko tiekunnalla oikeus päättää yksityistien käytöstä ja maksun perimisestä – eli oliko linja-autoliikenteen katsottava vaativan tiekunnan luvan.