KKO 2025:95: Lunastuskorvaus ja oikeudenkäynnin viivästyminen

Yhteenveto

Korkein oikeus vahvisti, että kalastusoikeuden haltijoilla on oikeus hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymisestä, vaikka heidän lunastuskorvausvaatimuksensa olisi maaoikeudessa hylätty. Viivästymisen arviointi alkaa siitä, kun valtio kiistää korvausvaatimukset lunastustoimituksessa; tässä tapauksessa 3.7.2003. Hyvitykseksi määrättiin 4 000 tai 2 000 euroa sen mukaan, kuinka pitkään viivästys kohdistui kuhunkin asianosaisiin.

Perustelut

Tausta

Tenojoen kalastusta koskevien rajoitusten aiheuttamia menetyksiä varten käynnistettiin lunastustoimitus, jossa patokalastukseen liittyvät korvaukset ratkaistiin. Valtio kiisti 3.7.2003 esitetyt korvausvaatimukset; korvauspäätökset annettiin 24.10.2017. Valitukset käsiteltiin maaoikeudessa 5.11.2021, minkä jälkeen asiassa haettiin muutosta korkeimmalta oikeudelta.

Kysymyksenasettelu

KKO:ssa ratkaistiin, onko hyvityslain mukainen viivästymishyvitys mahdollinen myös niille asianosaisille, joille ei lopulta määrätty lunastuskorvausta, mistä ajankohdasta viivästysaika lasketaan sekä mikä on kohtuullinen hyvityksen määrä.

Oikeudenkäynnin viivästyksen hyvitys

KKO korosti, että oikeus käsittelyyn kohtuullisessa ajassa kuuluu perustuslain 21 §:n ja EIS 6(1) suojapiiriin. Hyvityslain 3 §:n mukaan yksityisellä asianosaisella on oikeus kohtuulliseen hyvitykseen, ja 4 § edellyttää kokonaisarviota asian kestosta, laadusta, viranomaisten sekä asianosaisen toimista ja asian merkityksestä; lain esitöiden mukaan lopputulos ei lähtökohtaisesti vaikuta hyvitykseen. Näiden perusteella asian lopputulokselle ei anneta painoa hyvitysoikeutta tai -määrää arvioitaessa.

Viivästymisajan alkamisajankohta ratkaistiin hyvityslain 5 §:ää tulkiten EIT:n käytännön valossa: lunastusasioissa oikeudenkäynti alkaa, kun asia lunastustoimituksessa muuttuu riitaiseksi. Tässä ajankohdaksi vahvistettiin 3.7.2003, jolloin valtio kiisti korvausvaatimukset. KKO tukeutui mm. ratkaisuihin KKO 2020:2, KKO 2023:36 ja KKO 2023:17 sekä EIT:n ratkaisuihin (Eskelinen v. Suomi; Janssen v. Saksa; von Koester v. Saksa) tulkintaa ohjaavina lähteinä.

Asian kokonaiskestoa ja yksittäisiä vaiheita tarkasteltiin erikseen. Lunastustoimitus kesti pitkään kalastusoikeuksien määrittelyn ja lukuisien asianosasten vuoksi; maaoikeuden käsittely kesti noin neljä vuotta ja KKO:ssa noin kolme vuotta. Vaikka kunkin vaiheen kesto oli asian poikkeuksellisen vaikeuden vuoksi sinänsä hyväksyttävissä, yli 20 vuoden kokonaiskesto johti noin kymmenen vuoden viivästymiseen hyvityslain näkökulmasta.

Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa ja tuomiolauselma

KKO katsoi, että myös ne asianosaiset, joille ei maaoikeudessa määrätty lunastuskorvausta, kärsivät viivästyksestä hyvityslain tarkoittamaa huolta, haittaa ja epävarmuutta. Hyvitys määrättiin kahdessa ryhmässä: niille, joiden asianosaisasema oli olemassa jo vuonna 2003, 4 000 euroa, ja niille, jotka tulivat asianosaisiksi myöhemmin, 2 000 euroa. Muilta osin maaoikeuden tuomio jäi pysyväksi.

Huomioita ratkaisusta

Ratkaisu vahvistaa, että lunastus- ja maaoikeusasioissa viivästymisen arviointi voi alkaa jo hallinnollisessa toimituksessa, kun vaatimukset kiistetään. Hyvitysoikeus ei riipu pääasian menestymisestä. Käytännössä tämä edellyttää prosessin alusta alkaen täsmällistä dokumentointia: kiistämisajankohdat, kokouspäivät, mahdolliset passiiviset jaksot ja asianosaisaseman syntyminen on kirjattava huolellisesti. Asiaa ajettaessa on syytä arvioida hyvityslain 6 §:n mukaiset määrät ja mahdolliset korotus- tai alennusperusteet sekä EIT-käytännön vaikutus jo muutoksenhakuvaiheessa. K&C Real Estate Lawyers auttaa lunastus- ja viivystyskorvauksien vaatimisessa ja näiden arvioinnissa.

Lähde: KKO 2025:95