Ranta-asemakaavassa oli osoitettu ranta-alueen edustalle vesialueelle alueen osa, jolle sai sijoittaa kelluvia tai paalujen päälle sijoitettavia loma-asuntoja. Rakentaminen sijoittui ranta-asemakaavan laatimista ohjaavassa yleiskaavassa vesialueelle ja alueelle, jota koskevat yleiskaavamääräykset edellyttivät maiseman ja kulttuuriympäristön vaalimista.

Korkein hallinto-oikeus kumosi ranta-asemakaavan osittain, koska vesialueelle (w-ra) osoitetun rakentamisen ohjaus jäi arvokkaalla maisema ja kulttuuriympäristöalueella liian väljäksi.

KHO 2025:74: Kunta voi käyttää etuosto-oikeuttaan myös tosiasiallisen virkistyskäyttöarvon säilyttämiseksi. Artikkelissa käydään läpi etuostolain edellytykset, ratkaisun perustelut ja käytännön vaikutukset.

KKO 2025:97 vahvistaa, että urakan aikana havaittu häiriö voi silti olla takuuaikainen virhe, jos sen todellinen syy ilmenee vasta takuuaikana. Taloyhtiö sai vaatia korjauskustannukset urakoitsijan takuuaikaisen takauksen enimmäismäärään asti. Ratkaisu myös täsmentää, että takausvastuun viivästyskorko alkaa korkolain 7 §:n perusteella, kun takaajalle on annettu riittävä selvitys korvausvaatimuksesta.

Korkein oikeus vahvisti ratkaisussa KKO 2025:95, että viivästymishyvitys voidaan määrätä, vaikka lunastuskorvausta ei lopulta makseta. Viivästysaika lasketaan siitä, kun valtio kiistää korvausvaatimukset lunastustoimituksessa.

Korkein oikeus linjasi ratkaisussa KKO 2025:89, että lisärakentamispäätös voi rikkoa asunto-osakeyhtiön yhdenvertaisuutta, jos haitta kohdistuu olennaisesti yhteen huoneistoon. Myöhemmin päätetty erillinen rahakorvaus ei paranna aiempien päätösten lainmukaisuutta. Artikkeli kokoaa tapauksen taustan, oikeusohjeen ja käytännön seuraukset taloyhtiöille.