Rakentamislain uudistusehdotus hiertää – lyhytvuokrauksen rajoitukset jakavat mielipiteitä

Ympäristöministeriön helmikuussa 2025 julkaisema luonnos hallituksen esitykseksi rakentamislain muuttamiseksi ehdottaa muun muassa, että asuminen ja lyhytvuokraus erotettaisiin nykyistä selkeämmin toisistaan (141 b §). Lyhytvuokraus, jossa asunnon haltija ei itse asu kohteessa, rajoitettaisiin enintään 90 vuorokauteen vuodessa – tai 180 vuorokauteen, jos kunta sallii sen rakennusjärjestyksessään.

Ympäristöministeriö pyysi rakentamislain muutosesityksestä lausuntoja ja julkaisi heinäkuussa 2025 lausuntoyhteenvedon. Lausuntoyhteeenvedosta ilmenee, että hallituksen esitysluonnos herätti runsaasti kiinnostusta, ja ympäristöministeriön saamat 318 lausuntoa nostivat esiin muutoksien osalta sekä kannatusta että kriittisiä näkökulmia. Rakentamislain uudistusta pidetään tärkeänä, mutta lausunnoissa painottui tarve selkeämmälle sääntelylle, täsmällisemmille perusteluille ja vaikutusarvioille, erityisesti lyhytvuokrauksen rajoitusten kohdalla.

Laaja vastustus lyhytvuokrauksen rajoille

Uudessa rakentamislain 141 b §:ssä säädettäisiin siitä, että rakentamisluvan mukaisena asuinkäyttönä tarkoitetaan jatkuvaa asumista. Asuinkäyttönä pidettäisiin rakentamisluvan näkökulmasta myös sellaista tilannetta, jossa asunnon haltija asuu tosiasiallisesti asunnossa ja vuokraa sitä lyhytaikaisesti eteenpäin. Jos haltija ei asu asunnossa, rakentamisluvan mukaiseksi asuinkäytöksi katsottaisiin lyhytvuokraus siltä osin, kun se ei ylitä 90 päivää vuodessa. Sellaisen asuinrakennuksen tai asuinhuoneiston, jossa haltija ei asu, kuten sijoitusasunnon tai niin sanotun kakkosasunnon lyhytvuokraaminen olisi näin ollen rajatumpaa, sillä siitä johtuvat haitat ovat lähtökohtaisesti suuremmat. Kunta voisi kuitenkin rakennusjärjestyksessään sallia, että lyhytvuokrausta voisi näissä tilanteissa harjoittaa 180 päivänä kalenterivuodessa.

Lausuntokierros osoitti, että vuorokausirajoitukset herättävät voimakkaita tunteita. Rajoituksia vastustivat muun muassa Rovaniemeltä tulleet yksityishenkilöt, jotka kokevat lyhytvuokrauksen aiheuttavan häiriöitä naapurustossa – mutta samalla myös yksityiset vuokraajat, jotka kokevat rajoitusten loukkaavan heidän oikeuksiaan. Hotelli- ja majoitusala, etujärjestöt sekä elinkeinoelämä vastustivat sääntelyä kilpailun vääristymisen vuoksi. Useiden lausunnonantajien mukaan vuorokausirajoja olisi vaikea valvoa ilman erillistä rekisteriä. Esitetty päiväkirjavelvollisuus vuokrauspäivistä herätti huolta perusoikeuksien, kuten itsekriminointisuojan, näkökulmasta.

Energiavaatimuksiin varovaista hyväksyntää

Rakentamislain muutosesityksessä huomioidaan myös EU:n rakennusten energiatehokkuusdirektiivin ja RED III -direktiivin velvoitteet. Esityksessä ehdotetaan päästöttömän rakennuksen käsitteen käyttöönottoa ja uusiutuvan energian osuuden nostamista 32 prosentista 52 prosenttiin.

Lausuntopalautteessa muutoksia pidettiin lähtökohtaisesti oikeansuuntaisina, mutta vaadittiin tarkempia arvioita niiden vaikutuksista rakennus- ja asumiskustannuksiin.

Oikeudellisia huolia ja teknisiä tarkennuksia

Rakentamislain muutosesityksessä säädettäisiin myös rakennustuoteasetuksen vaatimista kansallisista seuraamuksista ja täsmennettäisiin rakennustuotteiden markkinavalvontaa koskevaa sääntelyä. Rangaistusten säätäminen on asetuksen mukaan jätetty jäsenvaltioiden vastuulle. Tavoitteena on myös selkiyttää rakennustuotteiden markkinavalvontaa koskevaa sääntelyä rakennustuoteasetuksen muutoksesta johtuen mukaan lukien yhtenäisen terminologian käytön asetuksen ja kansallisen lainsäädännön välillä yhtenäisen ja selkeän soveltamisen edesauttamiseksi.

Oikeuskanslerinvirasto ja oikeusministeriö nostivat esiin useita oikeudellisia huolia, kuten esityksen perustelujen puutteellisuuden ja rangaistussäännösten mahdollisen ristiriidan oikeusperiaatteiden kanssa. Esimerkiksi rakennustuoteasetuksen seuraamussääntelyä pidettiin epätäsmällisenä.