KHO:2026:18: Yhteismetsän arvonlisäveron vähennysoikeus vahvistui kiinteistöjen liittämistilanteessa

KHO katsoi, ettei yhteismetsä suorita arvonlisäveron alaista palvelua, kun siihen liitetään uusia metsäkiinteistöjä vastikkeena annettavilla yhteismetsäosuuksilla. Yhteismetsällä oli kuitenkin oikeus vähentää kiinteistöjen hankintaan liittyvien kulujen arvonlisäverot yleiskuluina. Ratkaisun käytännön merkitys on huomattava, koska tällaisiin järjestelyihin liittyvät kulut voivat olla yhteismetsän vähennyskelpoisia yleiskuluja.

Mistä asiassa oli kyse

A Yhteismetsä oli arvonlisäverovelvollinen alkutuottaja, jonka tulot muodostuivat pääosin puun myynnistä. Yhteismetsään liittyminen tapahtui käytännössä siten, että metsänomistaja liitti metsäkiinteistönsä yhteismetsään ja sai vastineeksi liityntäarvoa vastaavat yhteismetsäosuudet. Tämän jälkeen liitetty kiinteistö tuli yhteismetsän harjoittaman metsätalouden piiriin ja yhteismetsä vastasi jatkossa muun muassa metsänhoidosta ja puukaupasta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

KHO katsoi, että tilanne, jossa yhteismetsään liitetään uusia metsäkiinteistöjä ja yhteismetsä antaa uusille osakkaille yhteismetsäosuuksia, rinnastuu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä käsiteltyihin tilanteisiin, joissa henkilöyhtiö ottaa uuden yhtiömiehen rahapanosta vastaan tai osakeyhtiö laskee liikkeeseen uusia osakkeita pääomansa korottamiseksi. Näissä tilanteissa ei ole kysymys arvonlisäverollisesta vastikkeellisesta palvelusta.

KHO:n mukaan yhteismetsä ei siis suorittanut vastikkeellista palvelua luovuttaessaan yhteismetsäosuuksia uusille osakkaille. Kysymys ei ollut arvonlisäverolain 41 ja 42 §:ssä tarkoitetusta verottomasta rahoituspalvelusta, vaan arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle jäävästä toimesta.

Miksi vähennysoikeus syntyi

Ratkaisun kannalta ratkaisevaa oli se, että yhteismetsään liitetyt metsäkiinteistöt tulivat yhteismetsän arvonlisäverollisen metsätaloustoiminnan ja puunmyynnin piiriin. KHO katsoi tämän vuoksi, että metsäkiinteistöjen hankkimisesta aiheutuneilla kustannuksilla oli suora ja välitön yhteys yhteismetsän koko liiketoimintaan. Näin ollen kulut olivat yhteismetsän yleiskuluja.

Tämän seurauksena yhteismetsällä oli oikeus vähentää yhteismetsäosuuksien luovuttamiseen liittyvien kulujen sisältämät arvonlisäverot yleiskuluinaan siltä osin kuin yhteismetsän toiminta oli arvonlisäverollista. KHO kumosi keskusverolautakunnan päätöksen tältä osin ja antoi uuden ennakkoratkaisun yhteismetsän hyväksi.

Sovelletut säännökset

Ratkaisussa keskeisessä asemassa olivat arvonlisäverolain 1 §, 18 §, 102 § ja 117 § sekä arvonlisäverodirektiivin 2, 9, 168 ja 173 artiklat. Lisäksi asiassa tarkasteltiin yhteismetsälain 1 §:ää ja 3 §:ää sekä kiinteistönmuodostamislain 96, 97 ja 99 §:ää, jotka säätelevät yhteismetsän muodostamista ja uusien tilusten liittämistä yhteismetsään.

Arvonlisäverolain 102 § koskee vähennysoikeutta verollista liiketoimintaa varten tehdyistä hankinnoista. Arvonlisäverolain 117 § puolestaan rajoittaa vähennysoikeutta tilanteissa, joissa hankinta palvelee vain osittain vähennykseen oikeuttavaa käyttöä. KHO:n ratkaisussa olennaista oli, ettei yhteismetsäosuuksien luovutusta pidetty vähennystä rajoittavana verottomana rahoituspalveluna.

Huomioita ratkaisusta

KHO:2026:18 selventää tärkeällä tavalla yhteismetsien arvonlisäverotusta. Ratkaisun mukaan uusien yhteismetsäosuuksien luovutus metsäkiinteistöjen liittämisen yhteydessä ei ole veroton rahoituspalvelu, vaan arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolinen toimi. Tämän vuoksi järjestelyyn liittyvät kulut voivat olla vähennyskelpoisia yleiskuluja, jos ne liittyvät yhteismetsän verolliseen metsätaloustoimintaan.

Ratkaisu on kiinnostava erityisesti siksi, että KHO tarkasteli yhteismetsärakennetta toiminnallisesti eikä vain muodollisesti. Vaikka yhteismetsäosuuksien luovutuksessa on piirteitä, jotka muistuttavat osuuden tai arvopaperin luovutusta, KHO painotti järjestelyn taloudellista tarkoitusta ja yhteyttä yhteismetsän verolliseen metsätaloustoimintaan.

Ratkaisu vahvistaa myös sen, että vähennysoikeuden arvioinnissa ratkaisevaa ei aina ole yksittäisen toimen oikeudellinen muoto. Olennaisempaa voi olla se, palvelevatko hankinnat verovelvollisen verollista liiketoimintaa kokonaisuutena. Tässä tapauksessa uudet metsäkiinteistöt tulivat suoraan yhteismetsän puunmyyntiä harjoittavan toiminnan piiriin, mikä käänsi arvioinnin yhteismetsän eduksi.

Käytännössä ratkaisu on merkittävä yhteismetsille ja myös niiden neuvonantajille. Kun yhteismetsää laajennetaan liittämällä siihen uusia metsäkiinteistöjä, järjestelyyn liittyvien asiantuntija-, hallinnointi- ja muiden kulujen arvonlisäverokäsittelyä ei voida automaattisesti arvioida verottoman arvopaperikaupan logiikalla.