Uusi rakentamislaki (751/2023) toi mukanaan merkittävän muutoksen pientä rakentamista koskevaan sääntelyyn: rakennuksen rakentaminen ei edellytä enää rakentamislupaa, jos rakennuksen kerrosala on alle 30 m². Tämä lupavapaus voi koskea esimerkiksi piharakennuksia, vierasmajoja tai ranta-alueille sijoittuvia saunarakennuksia.

On kuitenkin tärkeää huomata, että lupavapaus ei merkitse vapautta rakentamista koskevasta normiohjauksesta. Vaikka rakentamislupa ei olisi tarpeen, rakentamiseen soveltuvat edelleen lain mukaiset tekniset, kaavalliset ja hallinnolliset vaatimukset.

Ympäristöministeriön helmikuussa 2025 julkaisema luonnos hallituksen esitykseksi rakentamislain muuttamiseksi ehdottaa muun muassa, että asuminen ja lyhytvuokraus erotettaisiin nykyistä selkeämmin toisistaan (141 b §). Lyhytvuokraus, jossa asunnon haltija ei itse asu kohteessa, rajoitettaisiin enintään 90 vuorokauteen vuodessa – tai 180 vuorokauteen, jos kunta sallii sen rakennusjärjestyksessään.

Ympäristöministeriö pyysi rakentamislain muutosesityksestä lausuntoja ja julkaisi heinäkuussa 2025 lausuntoyhteenvedon. Lausuntoyhteeenvedosta ilmenee, että hallituksen esitysluonnos herätti runsaasti kiinnostusta, ja ympäristöministeriön saamat 318 lausuntoa nostivat esiin muutoksien osalta sekä kannatusta että kriittisiä näkökulmia. Rakentamislain uudistusta pidetään tärkeänä, mutta lausunnoissa painottui tarve selkeämmälle sääntelylle, täsmällisemmille perusteluille ja vaikutusarvioille, erityisesti lyhytvuokrauksen rajoitusten kohdalla.

Korkein hallinto-oikeus (KHO) otti ennakkopäätöksessään kantaa siihen, millä edellytyksillä rakentamattoman rakennuspaikan korotettua kiinteistöveroa voidaan soveltaa. Päätöksellä voi olla vaikutusta erityisesti kuntien verotuskäytäntöihin sekä siihen, miten maanomistajien oikeusturva toteutuu verotuksessa.

Linja-autoyhtiö ajoi reitillään tietä, jota hallinnoi tiekunta. Tiekunta oli myöntänyt yhtiölle luvan käyttää yksityistietä ja päättänyt periä siitä käyttömaksun. Tähän päätökseen tyytymättömänä yhtiö ja kunta veivät asian käräjäoikeuteen, joka katsoi tiekunnan päätökset pätemättömiksi.

Tiekunta valitti asiasta korkeimpaan oikeuteen. Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavaksi tuli kysymys siitä, oliko tiekunnalla oikeus päättää yksityistien käytöstä ja maksun perimisestä – eli oliko linja-autoliikenteen katsottava vaativan tiekunnan luvan.

A oli ostanut kiinteistön perustettavan yhtiön lukuun ulosottomiehen toimittamassa julkisessa huutokaupassa. B Oy, joka oli perustettu huutokaupan jälkeen, väitti ottaneensa kaupan vastattavakseen ja haki saannolleen lainhuutoa. Kysymys lainhuudon myöntämisestä, kun yhtiön rekisteröiminen ja väitetty kaupan vastattavaksi ottaminen olivat tapahtuneet ennen ulosottokaaressa tarkoitetun kauppakirjan antamista.

Asunto-osakeyhtiössä oli tehty päätös yhtiöjärjestyksen muutoksesta, jolla yhtiön osakkeiden lukumäärää lisättiin aiemmasta. Asunto-osakeyhtiön osakkeet omistanut ja osakkeiden antamisesta päättänyt rakennusyhtiö panttasi osakkeet velkojilleen ja ajautui myöhemmin konkurssiin. Konkurssipesä riitautti panttivelkojien etuoikeusvaateet. Korkein oikeus kuitenkin katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että yhtiössä oli päätetty uusien osakkeiden antamisesta asunto-osakeyhtiölain mukaisesti ja panttivelkojilla oli siten etuoikeus saataviinsa rakennusyhtiön konkurssissa.

Kantaja oli vaatinut asunto-osakeyhtiötä palauttamaan kantajan maksamat vesimaksut, koska asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksestä oli puuttunut vesimaksua koskeva määräys. Asiaa käsitelleet tuomioistuimet katsoivat, että jo maksettuja ja siten hyväksyttyjä vesimaksuja ei voi vaatia takautuvasti takaisin. Kantajan kanne hylättiin kokonaisuudessaan sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa.

Yhtiölle oli kaupungin rakennusvalvontaviranomaisen päätöksellä myönnetty sähköisen viestinnän palveluista annetun lain mukainen oikeus sijoittaa matkaviestinverkon radiomasto siihen liittyvine laitteineen ja rakennelmineen A:n omistaman kiinteistön rakentamattomalle metsäpalstalle, jolla radiomasto oli aikaisemmin sijainnut maanvuokrasopimuksen perusteella.

Korkein oikeus katsoi, että kohteenkorvauksen arviointi ei voinut perustua metsätalousmaan kauppahintaa koskeviin tietoihin. Arviointi perustettiin tuottoarvoon, jota arvioitaessa otettiin huomioon aikaisempi vuokrasopimus.

Yksi keskeisimpiä lukuja asuntokauppalaissa on uuden asunnon kauppaa koskeva 4 luku ja erityisesti sen virhevastuuta koskevat säännökset. Sekä ostajan että myyjän on syytä ymmärtää asuntokauppalain virhevastuun olennainen sisältö, jotta merkittäviä kustannuksia aiheuttavilta erimielisyyksiltä myöhemmin vältytään.  

Yhteenveto:

Maankäyttö- ja rakennuslain 164 §:ssä tarkoitettu kiinteistöjen yhteisjärjestelyyn perustuva yhteiskäyttötiloihin kohdistuva käyttö- ja hallintaoikeuden luovutus oli sellainen kiinteistöön kohdistuva oikeuden luovutus, josta voitiin hakeutua arvonlisäverolain 30 §:n 1 momentin nojalla verovelvolliseksi.

Hotellirakennukseen tyypillisesti kuuluvien ja majoituskäyttöä palvelevien aula-, ruokailu-, peseytymis- tai saunatilojen olemassaolo ei vielä yksin johda siihen, että jonkin osan rakennuksesta olisi katsottava olevan muussa kuin hotellikäytössä ja että hotellirakennukselle kaavamaisin perustein kiinteistöverotusta varten laskettavaa arvoa olisi korjattava. Hotellirakennukseen kuuluva kylpylä, joka sijoittui majoitustiloista erilleen ja oli tarkoitettu rakennuksessa majoittuvia huomattavasti suuremmalle asiakasmäärälle, voitiin kuitenkin arvostaa erikseen edellyttäen, että kylpyläosa muodosti huomattavan osan koko rakennuksesta. Huomattavuutta oli arvioitava pinta-alojen lisäksi myös rakennuksen eri osien tilavuuksia vertailemalla.

Urakoitsijan suoritus käyttövesiputkien läpivientien tiivistämisessä oli puutteellinen, ja virhe oli toistunut useissa huoneistoissa. Suoritus oli selvästi poikennut siitä, mitä ammattitaitoiselta ja huolellisesti toimivalta urakoitsijalta voitiin edellyttää. Vahingonvaara oli ollut ilmeinen. Korkein oikeus katsoi, että urakoitsijan virhe oli aiheutunut sen törkeästä laiminlyönnistä. Urakoitsija oli siten rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) 30 §:n mukaisesti vastuussa virheestään takuuajan jälkeen.